Hellurei!
Nytpäs voisin kertoilla itsestäni hieman lisää. Elikkäs olen siis lukiolainen, nyt just pari viikkoa sitten sain ekan lukiovuoteni päätökseen. Täytyy nyt kyllä vielä täälläkin sanoa, että oli muuten tosi hieno ja ihana vuosi, -tietysti parhaassa seurassa! Viimesen kokeen jälkeen sillon perjantaina suljin kyllä koulun ovet aika haikein mielin, ens vuonna tulee kyllä ihan järjetön ikävä kaikkia frendien kanssa tehtyjä pieniä jutuja, jotka teki mun viime vuodesta niin hienon... Mutta vaihtovuosi tulee kyllä varmasti olemaan kanssa tosi upea, joten en halua murehtia sitä minkä jätän taakseni! Tänne Suomeen lukioon palaan kyllä vielä takasin :)
Lauran ottama hieno kuva ruotsinkirjasta :)
Talvisin mun normaaleihin päiviin kuuluu koulu + läksyt, hevoset & ratsastus, lenkkeily, kaverit ja muuten vaan rennosti ottaminen. Olen ratsastanut jotain 9 vuotta, nyt vähän hirvittää miten tuun selviämään vuoden ilman hevosia... Toivottavasti pääsen jossain vaihessa ees vähän ratsastelemaan :).
Aika vanha kuva, mutta tässä siis minä ja hyvän frendini Katrin entinen heponen Kamu
Mä tykkään tehdä myös kaikenlaista itse, -ommella, neuloa yms. Siksi mut löytää aika usein kotoa myös meidän ompelukoneen äärestä, väsäämästä tai tuunailemasta jotain.
En nyt muista olenko jo aiemmin siitä kirjoitellut, mutta asun siis maalla. Sen takia musta on tosi rentouttavaa käydä juoksulenkeillä metsässä, siellä hiljaisuudessa kun kuulee vaan omat ajatuksensa :). Nyt vähän jännittää millasta on sitten asua kaupungissa, koska Kanadassa tuun asumaan n. 300 000 asukkaan kaupungissa, Saskatoonissa, joka on siellä suurin kaupunki aika pitkältä alueelta. Eihän toi asukasluku kovin iso ole, mutta mulle se on paljon, täällä maalla kun ei asu kuin me + naapuritilojen lehmät. No ok, on meillä joitain ihmisnaapureitakin :D. Laitan tänne pari kuvaa tästä meidän läheltä:
Juu, mitäs vielä? No ainakin se, että mä sairastan siis lastenreumaa, olen sairastanut sitä jo n. 11 vuotta, eli kyseessä ei siis ole mikään uusi juttu :). Niille lukijoille, jotka ei tunne mua (hmm, onkohan niitä ees?), voin kyllä sanoa, että elän ihan normaalia nuoren elämää, ja tää sairaus ei rajoita mua oikeastaan ollenkaan :). Mutta siis joudun käyttämään kahta eri lääkettä, jotka pistän itse, ja näistä oon nyt vaihdon osalta vähän huolissani... En muuten, mutta tulli. Joudun nimittäin kuljettamaan nää lääkkeet käsimatkatavaroissa, ja luulen että tullimiehet ei oo siitä kovin innoissaan... Kirjottelen tänne sitten kuinka kävi, pääsinkö laillisesti maahan lääkkeideni kanssa... :)
Juu, ehkä tässä ei sitten muuta tällä erää :). Kirjotten tänne taas vähän ajan päästä, seuraavaksi voisin laitella tänne lisätietoja Rotareista ja ensimmäisestä isäntäperheestäni!
-Enni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti